Juhani Nuorvala (s. 1961) opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Eero Hämeenniemen johdolla. Hän opiskeli myös Tristan Murailin oppilaana Pariisissa ja David Del Tredicin johdolla New Yorkissa.
Nuorvalan muotokielelle ominaista on vaikutusten suuri vaihtelu: mikrotonaalisesta musiikista ja amerikkalaisesta minimalistisuudesta New Romantic -musiikkiin, populaarimusiikkiin ja teknoon. Tästä huolimatta hän ei ole kollaasitaiteilija, vaan hän sekoittaa erilaisia elementtejä luodakseen sen jälkeen aivan oman ilmaisutavan.
Nuorvalan teoksille on usein ominaista kiihkeä rytmisyys. Hän luo musiikkia käyttämällä elementtejä ja aineistoa, jotka koskettavat sekä sielua että ruumista. Nämä elementit eivät ole peräisin ainoastaan klassisesta musiikista, vaan Nuorvala löytää niitä myös erilaisista urbaanin populaarimusiikin muodoista, kuten nykyaikaisesta, yökerhoissa soitettavasta elektronisesta musiikista.
Nuorvala on säveltänyt kamarimusiikkia, orkesterimusiikkia ja elektronista musiikkia. Orkesteriteos Pinta ja säe vastaanotti erityistä kiitosta Wienissä järjestetyssä Modern Masters -kilpailussa vuonna 1991. Notturno urbano kamariorkesterille (1996) on kuin kaiku urbaanista yöelämästä ja on yksi hänen suosituimmista teoksistaan. Nuorvalan klarinettikonsertto vuodelta 1998 sisältää viittauksia jazz- ja elokuvamusiikkiin, minimalismiin ja teknoon. Septimalia (2014) on Radion sinfoniaorkesterin tilaama ja kantaesittämä teos. Hänen uudemmista teoksistaan mainittakoon teos jousiorkesterille, Variationes ex ”Bene Quondam”, joka on kriitikoiden ylistämä. Teoksen kantaesitti Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri Sakari Oramon johdolla. Teoksella oli Yhdysvaltain ensi-ilta Colorado University orchestran esittämänä kuukautta myöhemmin.
Nuorvala on myös säveltänyt musiikin ja luonut äänet useampaan Suomen Kansallisteatterin esitykseen, ja lisäksi Andy Warholin elämään perustuvaan oopperaan (Flash flash, 2005).
Nuorvalan musiikille ominaiset voimakkaat, rytmiset piirteet ovat kuultavissa myös jousikvartetossa Dancescapes vuodelta 1992. Teos Second String Quartet (1997) sisältää joitakin Nuorvalan romanttisimmin leijuvia puolia ja on työstetty jousiorkesterille nimellä Sinfonietta. Hänen muista kamarimusiikkiteoksista voidaan mainita Prelude and Toccata harmonikalle sekä Boost sellolle ja syntikalle.
Juhani Nuorvalaa on jo pitkään kiehtonut mikrotonaalisen musiikin säveltämisen tarjoamat mahdollisuudet. Lisää aiheesta ja hänen ajatuksistaan tässä haastattelussa: untwelve.org/interviews/nuorvala
Juhani Nuorvala: a portrait (Highlights 2/2014)
Lähde: fennicagehrman.fi